Oikeasti väsyttää aika simona, mutta joka tapauksessa kun kerran tässä notkun, voin vaikka sepittää tänne vaihteeksi jotain.

On aika jännä tunne olla pitkästä aikaa sillä lailla niin kuin aidosti väsynyt. Tai jotenkin... ääh. Tarkoitan, että yleensä sitä vaan väsyy ihan rutiinilla tai sitten aivotyöstä johtuen. Tänään olen ollut koko päivän ulkona ja hillunut siellä.
Eilen illalla hyppäsin veljien ja siskon kyytiin kun lähtivät pelaamaan sählyä ja pääsin sieltä sitten serkkujen tykö yökyläilemään. Tämän päivän saldo on ihan kiitettävä.
Ajoin mopolla, pelasin jättimicadoa, hypin trampoliinilla, kastelin muita ja kastuin johtuen vesi-ilmapallojen runsaasta lentelystä, pelasin krokettia, pelasin erinäisiä lautapelejä, tein ruokaa, söin herkkutriojäätelöä ja pullaa, soitin pianoa, lauloin, laitoin lapselle kengät jalkaan ja pelastin sen kellarikopperon katolta, kiipeilin kiviraunioilla ja sain likaa tikkuja kämmeniin, juoksin sukkasillani ulkona. Vaikka ties mitä.

Ja nyt olen kotona again. Ensi viikolla on juoksutesti ja kuntotestit, minulla on erittäin surkea kunto tai ei kuntoa ollenkaan. Kokeita löytyy myös joka päivälle ja näin, mutta enpä - kerrankin - jaksa ajatella niitä nyt.

Oi haluan sinne Helsinkiin kesällä, mutta täältä korvesta on niin vaikea päästä ikinä mihinkään. Haluan nähdä ystäväisiä. Haluan vaikka minne muuallekin, mutta kun pappa betalar inte ja oma budjetti... krhm.

Minulla on viikon päästä myös parturi, leikkaan otsatukan ja arvatenkin näytän kammotukselta sen jälkeen mutta ei kiinnosta. Sittenpä näytän.

Äiti pakotti torstaina lähtemään tämän käpylän surkeaan kirjastokopperoon, ja kas. Lainasin Silmarillionin ja Hobitin. Silmarillion on ihana, tykkään siitä. En vain oikein... pääse eteenpäin. Yllätys?

Uimahalliretki lähestyy myös.

Kyllä minä tiesin, kun blogin perustin, että se valittamiseksi menisi. Mutta eikös blogi nyt tavallaan ole sitä varten, että sinne voi kirjoittaa mitä kiinnostaa. Joten - minä saan valittaa. Hienoa.