Minulla on tänään karmea angstpäivä. Itkettää ja väsyttää ja turhauttaa kaikki. Ehkä se johtuu osin siitä, että söin vasta äsken ensimäistä kertaa ehkä kahdeksaan tuntiin.

Ja mikä se sitten niin ärsyttää?
Viikonloppu on liian lyhyt.
Veli ei tulekaan viikonlopuksi kotiin.
Meillä on kamala laittaa pyykkiä kuivumaan. Siinä saunan pesuhuoneessa ne narut on niin korkealla, että varpaillaan saa seistä että ylettää, siellä oli märkää ja kuumaa ja huono ilma ja on se mukava raskaita märkiä vaatteita nostella sinne ylös.
En voi katsoa TSH-dvd:itäni tällä koneella, koska tässä ei edes ole dvd-asemaa.

Sitten olen taas tässä murehtinut sitä, että kirjojen henkilöt eivät ole olemassa, en voi tavata niitä enkä puhua niiden (heidän) kanssa.Tiedän olevani idiootti. Mutta haluaisin vaan niin sairaasti tavata vaikka vaan kerran elämässä Aragornin ja Legolasin ja Gandalfin jaja. Se on niin väärin. Ja haluaisin päästä käymään Keski-Maassa, Gondorissa ja Rohanissa. Minas Tirithissä. Ja Fangornissa. Ja Lórienissa. Ja Rivendellissä.
Ja jotenkin - nyt vasta menee hulluksi - minulla on ikävä niitä. Ja se vaan tuntuu pahalta. Eikä siihen auta vaikka lukis kirjaa, koska se ei ole semmoista ikävää. Haluaisin nähdä ne livenä. Ja sehän ei onnistu.

Tulen vihaiseksi tässä selittäessäni.

Haluan Silmarillionin. Kun lueskelin tuolla yhdellä foorumilla ihmisten juttuja, miten ne tietävät kaiken kaikesta, kun niillä on Silmarillion ja ne voivat lukea siitä. Ihan epäreilua. Minäkin haluan tietää. Haluan tietää miksi ja mitä ja milloin. Enkä tiedä mistä kaivan käsiini jonkun Silmarillionin. Ei sitä välttämättä missään Suomalaisessa kirjakaupassa myydä.

On se elämä vaikeaa.
Sitä paitsi pitäisi tässä joskus käydä kirjastossakin. Tosin ajattelin aloittaa pitkästä aikaa Bellandran kristallin, kun saan Sen taas loppuun, mutta äkkiähän senkin lukee. Hum.

Että pitääkin olla paha olo. Että pitääkin itkettää. Itkeminen sukkaa. En halua.