Tähti loistaa tapaamisemme hetkellä, toivon mukaan niin.

Olen halunnut tehdä blogin vaikka kuinka kauan sitten. Olen vain ajatellut, ettei siitä kuitenkaan mitään tule. Koska olen laiska enkä kuitenkaan jaksa kirjoittaa sinne ikinä enkä mitään. Ja ehkä se onkin niin, muttei maksa vaivaa kokeilla.

En tiedä tulenko käyttämään tätä ulkoasua, mutta olkoon nyt ainakin alkuun.

Blogin nimi on Halifirien, kuvauksessa puhutaan örkeistä, tervehdin sinua juuri suurhaltioiden kielellä haltiatapaan. Mitä tämä on?
Minä rakastan Tarua Sormusten Herrasta. Rakastan. Olen riippuvainen. Se on minulle enemmän kuin lempikirja, se on ystävä, pakotie, aina yhtä tuttu ja turvallinen, aina jollain tavalla uusi ja ihmeellinen.

Kuulostaako hullulta? Olen itsekin miettinyt sitä. Jos olen mielenvikainen, olen hyvin onnellinen mielenvikainen.
Kuulostaako tutulta? Ole hyvä, ota yhteyttä.

Tästä huolimatta - en minä ole tehnyt blogia ainoastaan hehkuttaakseni Sitä. Aion kertoa jotain tylsästä elämästäni. Aion selittää jotain sekavista tunteistani, joita ei varmasti ole helppo ymmärtää, ja joita itse ymmärrään kaikista vähiten.
Olen kasvukipuinen lapsi - nuori, minäkö? Ei, lapsuudestani en ole eroon päässyt, ja silti kasvaminen on pelottavasti alkamassa.

Kommentoi. Kerro ajatuksistasi. Kaipaan kipeästi jotakuta jossain määrin samanlaista ajatusmaailmaltaan, jotakuta jonka kanssa puhua asioista. En ole poikkeuksellinen enkä erikoinen, mutten lähipiiristäni löydä ketään samanhenkistä ihmistä.

Nyt olen kirjoittanut hyvin mahtipontisen aloituksen ja tunnelma latistuu heti, kun kirjoitan toisen kerran.