Hmhm. Mitä minun pitäisi ajatella? Yksi nettiystäväiseni kertoi tämän kappaleen muistuttavan minua - videon tunnelma, lyriikat et cetera. Siitä on aikaa, mutta sain vasta tänään sen katsottua. Ehm?

Hassua muuten, että ruotsin kappaleessamme juuri puhuttiin The Cardigansista ja tuo samainen kappale taisi pyöriä siellä hyvin hiljaisena taustamusiikkina.

Söin tänään jäätelön, koska äiti tarjosi. Mansikkatuutin. Jäätelö oli hyvää, tuutti ei. Yllättävää? Ei missään tapauksessa. Hyi, inhoan sitä vohvelia. And I know that's very exciting. Englanti on sitten kiva kieli. Harmi etten osaa sitä.

Tänään on ollut ihanan lämmin päivä, ihan kesäinen jo. Kävin Pennin (koiran) kanssa lenkillä, jopa yli puolen tunnin sellaisella. Ei siellä ihan t-paidalla ehkä olisi pärjännyt, mutta hupparin kanssa oli tosiaankin lämmin, joku ohuempi se olisi voinut olla.
Kamala analysointi sitten siitäkin aiheesta. Olen kummallinen.

Bussissa oli hyvin täyttä tänään. Ihan herjalla istuin siihen ihan-ihan-etummaiseen penkkiin. Miika istui siinä toisessa etummaisimmista penkeistä. Hah. Hiukan ärsyttävä peroona, mutta joskus aika hauska. Mutta se on ahdistava istumapaikka.
Olen jotenkin erikoinen - edelleen - mutta minä viihdyn bussissa. Se on sellainen kotoinen ja kiva paikka. Siellä voi rauhoittua ja rentoutua, ihmisiä on ympärillä muttei liikaa (paitsi joskus), maisemat vilisevät ohi ja bussi pomppii huonon asvalttimme kuopissa.

Olen koukussa, koukussa, koukussa. Minä sitten ihailen kaikkia musikaalisesti lahjakkaita ihmisiä. Tämäkin Ben Crawley (kts. edellinen merkintä, se linkki). Sekä myös ne muut liberalaiset. Hienoa, pojat. Ei ole helppoa tuollainen moniääninen laulaminen, varsinkin kun yhtä ääntä ei välttämättä ole laulamassa kukaan muu kuin sinä itse - muut laulavat muita ääniä. Ja noiden lauluääni.

Taidanpa mennä saunaan.