Yh.
En sitten pidä juhlista. Varsinkaan muiden juhlista.
Keskiviikkona olimme Toukofestissä. Köyhälammella oli ihan hauskaa, syötettiin sorsia, ne olivat aika kesyjä. Ostin metrilakuja ja keräilin kaikkea turhaa moskaa joka paikasta, josta jotain sai.
Ja se inhottava bussikuski ei halunnutkaan pysähtyä Niemisjärvellä, joten pääsin vasta asemalla pois, ja sain sitten soitella äitiä kuskaamaan kotiin sieltä.
Iltabileissä ne tyypit olivat sitten päättäneet alkaa riehua, joku tukehtui oksennukseensa ja joku toinen hyökkäsi järjestysmiehen kimppuun. Ja joku hyppi katolla. Kivaa varmaan.
Meidänkin koulun ysiläiset olivat sitten innostuneet kilistelemään pulloja kotimatkalla bussissa. Kännissä kuin mitkä. Kivaa varmaan.
A ja M olivat sitten saattaneet S:n kotiin, kun eivät uskaltaneet sitä jättää yksin, jos se olisi vaikka sammunut matkalla.
Ja ja. Oli siinä sitten synttäritkin. Muutaman onnittelutekstarin sain, äidiltä ja kummitädiltä lahjan (kummilta oman Silmarillionin! Äidiltä hajuvettä) ja kavereilta halauksia. Ja tänään mummilta vitosen. Jes.
Torstaina siivottiin, jotain kummallisia - eeh - miehiä, jotka olivat nauttineet virvokkeita, käppäili siellä rannassa. Puhuivat sitten poninhäntätytöistä. Siellä oli Jonne Aaronin setäkin. Tai joku, en minä tiedä. En pyytänyt nimmaria.
Perjantaina olin koulun jälkeen S-marketin edessä odottamassa, että äiti ja Sandra tulisivat noutamaan. Sielläkin sitten toikkaroi tällainen mieshenkilö. Romahti johonkin ostoskärryjen sekaan, pääsi jotenkin ylös, törmäsi oveen ja pääsi sitten jotenkin kauppaan.
Olin kirjastossakin. Luin jotain iki-ihanaa SinäMinä -lehteä. Jossain siellä kauneudenhoitopalstalla tai vastaavalla: "Iik, auta! Haluisin mun posket valeenpunasiks mut en tiiä miten ne sais valeenpunasiks. Kerro miten ne sais vaaleenpunasiks?"
...kirjoitusvirheineen kaikkineen jotakuinkin noin. Toinen taas oli mitoiltaan 170/52 ja mielestään "ihan himmee läskikasa". Heipä hei, täällä toinen himmee läskikasa. Tarkalleen samoissa mitoissa siis.
Sitten menimme Markunmäkeen, teimme olevinaan jotain hommia, jäin yöksi sinne. H on mennyt Englantiin, joten nukuin sen sängyssä. Heh. R:n kanssa siellä jotain höpistiin joutavia.
Ja niinpä olin taas viimeisenä kouluaamuna vanhalla tutulla pysäkillä odottamassa bussia. Se oli kivaa.
Aamulla koulussa oli ensimmäiseksi tietenkin se juhla. Olevinaan-juhla. Kuitenkin.Ysit saivat todistuksensa, meinasin vähän hymyillä KH-ykköselle, vaikka se ei edes änkyttänyt kovin kovasti.
Ja no. Sain kolmenkympin stipendin luokan parhaasta keskiarvosta.
Todistus näytti seuraavalta.
Käyttäytyminen ja työskentely 9
Lukuaineet paitsi maantieto 10, englantikin. Jes jes jes.
Maantieto ja loput numerot 9.
Keskiarvo 9,6, parannusta edelliseen.
Mmh. Sitten sain äikänopettajalta ensinnäkin kirjan, jossa on jotain kauheita imeliä kevätajatuksia. Yh. Ja toiseksi sellaisen kirjan, johon voi kirjoittaa. Alkusivulla on päiväys joulukuussa 1993, opettaja on saanut kirjan silloin joltain kaveriltaan. Itsellä ei kyllä olisi ollut pokkaa jakaa sellaisia.
Samaisella äidinkielentunnilla lauloimme myös Daa dirlan dirlan daata koko luokan voimin. Kivaa oli.
Koko todistustenajkotunti oli yhtä itkemistä, S muuttaa pois johonkin Kuopioon enkä näe sitä ikinä ja. Halailin sitten vain kaikkia ja vollotin ihan kympillä. Se ei ollut kovin kivaa, eikä ole vieläkään.
Piti jäädä monnarille, vaihtaa juhlavaatteet päälle ja sitten odottaa siellä että juhla alkaa ja porukat tulevat. Ihan perus yo-juhla se oli, ei mitään erikoista.
Ja sitten mentiin Markunmäkeen juhlimaan ja se oli karseaa ja karkasimme K:n kanssa etuajassa sieltä. Haettiin Raikusta pitsat, tultiinkotiin, syötiin ja alettiin viritellä K:n uutta konetta toimintaan. Sitä ne yrittää tuossa nytkin.
Koska tuota rahaa on nyt yllättävästi sadellut sieltä sun täältä, niin minä sitten lähden sinne Kuopioon L:n ja N:n matkassa ja menen maanantaina shoppailemaan. <3 Jes.
Ja niin. Ei muuta tällä kertaa.
lauantai, 31. toukokuu 2008
Vivant professories
lauantai, 24. toukokuu 2008
Elämä on omena.
Olenpa aikaisin kirjoittamassa. Yleensä kirjoitan illalla. Mikä on tietysti ihan loogista, koska on enemmän kerrottavaa kyseisestä päivästä. Mutta ihan sama. En minä edes ikinä kerro kovin paljon siitä yhdestä nimenomaisesta päivästä.
Sitä paitsi, jos nyt olisi vaikka vuosi 2006, voisin olla nukkumassa tähän aikaan. Olen ollut ihan uskomattoman illanvirkku aamuntorkku silloin joskus.
Haluan taas vaihteeksi rahaa. Rahaa. Ei ole. Keskiviikkona pitää lähteä Toukofestiin, päiväpassi maksaa jo 6e ja linja-automatkat ties miten paljon. Ruokakin maksaisi vähän yli tai ali 5e, mutta säästyn siltä kun otan omat eväät. Ja luulen, että siellä joku muukin asia maksaa, niin että on parempi olla sitä rahaa mukana.
Aloin muuten tänä aamuna soittaa nokkahuilua. Joskus yhdentoista aikaan. Eihän se edes ole enää aamu. Eikä talossa ollut oikein ketään, äiti ja Sandra kampaajalla, Jani töissä, Niko ja Linnea olivat aamukahvilla tuossa pöydän ääressä. Niin että aloin siis soittaa nokkahuilua. Ja kohtahan se isä sieltä makuuhuoneesta alkaa karjua. Ja ai että ärsytti.
Minä halusin soittaa nokkahuilua. Ja mikä pakko sen on nukkua aina niin pitkään? Se häiritsee aina muulloinkin aamulla, ei voi alkaa tehdä oikein mitään, koska se on herkkäuninen ja sitten jaksaa valittaa koko päivän, jos pientäkin ääntä on kuulunut.
Kerrankin löysin hyvän uuden kirjasarjan. Dragonlance. Nyt luen sitä ensimmäistä kirjaa, Margaret Weis & Tracy Hickman, Laskevan auringon lohikäärmeet. Mutta nämä ovat kai kirjoittaneet aikaisemmin muita kirjasarjoja, jotka ovat tavallaan samaa tarinaa, ja tähän on nyt sitten vähän huono päästä sisään.
Haluan Jyväskylään.
Nyt olen ollut taas pari päivää ihan hävyttömän huonolla tuulella. En tiedä miksi. Ihmiset ovat ärsyttäviä. Asiat ovat ärsyttäviä. Eikä mistään tietenkään tule mitään.
Eilen illalla/yöllä katsoin Sormuksen ritareista puolet. Tai vähän yli. Rakastan niitä musiikkeja.
Miksi olen näin äkäinen? Että sitten olenkin äkäinen. Melkein voisi vaikka huutaa. Erikoista. Tekisi melkein niin kuin karjaista tuolle äidille, etten varmaan aio tehdä yhtään mitään. Melkein.
Olen äkäinen.
Olen niin äkäinen, ettei kiinnosta kirjoittaa enää mitään.
Sitä paitsi, jos nyt olisi vaikka vuosi 2006, voisin olla nukkumassa tähän aikaan. Olen ollut ihan uskomattoman illanvirkku aamuntorkku silloin joskus.
Haluan taas vaihteeksi rahaa. Rahaa. Ei ole. Keskiviikkona pitää lähteä Toukofestiin, päiväpassi maksaa jo 6e ja linja-automatkat ties miten paljon. Ruokakin maksaisi vähän yli tai ali 5e, mutta säästyn siltä kun otan omat eväät. Ja luulen, että siellä joku muukin asia maksaa, niin että on parempi olla sitä rahaa mukana.
Aloin muuten tänä aamuna soittaa nokkahuilua. Joskus yhdentoista aikaan. Eihän se edes ole enää aamu. Eikä talossa ollut oikein ketään, äiti ja Sandra kampaajalla, Jani töissä, Niko ja Linnea olivat aamukahvilla tuossa pöydän ääressä. Niin että aloin siis soittaa nokkahuilua. Ja kohtahan se isä sieltä makuuhuoneesta alkaa karjua. Ja ai että ärsytti.
Minä halusin soittaa nokkahuilua. Ja mikä pakko sen on nukkua aina niin pitkään? Se häiritsee aina muulloinkin aamulla, ei voi alkaa tehdä oikein mitään, koska se on herkkäuninen ja sitten jaksaa valittaa koko päivän, jos pientäkin ääntä on kuulunut.
Kerrankin löysin hyvän uuden kirjasarjan. Dragonlance. Nyt luen sitä ensimmäistä kirjaa, Margaret Weis & Tracy Hickman, Laskevan auringon lohikäärmeet. Mutta nämä ovat kai kirjoittaneet aikaisemmin muita kirjasarjoja, jotka ovat tavallaan samaa tarinaa, ja tähän on nyt sitten vähän huono päästä sisään.
Haluan Jyväskylään.
Nyt olen ollut taas pari päivää ihan hävyttömän huonolla tuulella. En tiedä miksi. Ihmiset ovat ärsyttäviä. Asiat ovat ärsyttäviä. Eikä mistään tietenkään tule mitään.
Eilen illalla/yöllä katsoin Sormuksen ritareista puolet. Tai vähän yli. Rakastan niitä musiikkeja.
Miksi olen näin äkäinen? Että sitten olenkin äkäinen. Melkein voisi vaikka huutaa. Erikoista. Tekisi melkein niin kuin karjaista tuolle äidille, etten varmaan aio tehdä yhtään mitään. Melkein.
Olen äkäinen.
Olen niin äkäinen, ettei kiinnosta kirjoittaa enää mitään.
sunnuntai, 18. toukokuu 2008
King of the Golden Hall
Nyt on vaihteeksi sellainen olo, että jossain määrin voin hallita elämääni. Tai itseäni. Tai...
Ihan sama. Hyvä olo joka tapauksessa. Sen takia.
Ja sitten.
En mene huomenna uimaan. Kivaa.
En mene uimaan, koska on menkat. Ei kivaa.
Se on niin sairaan epäreilua! Naiset tekevät kotityöt. Naiset synnyttävät. Ja mitä miehet tekevät? Mikä ongelma niillä on?
Niin.
Vihaan menkkoja.
Joo terve. Se siitä. Kaikkea kansaa taas kiinnostaa.
Siksi olen varmaan meidän luokalta tyyliin ainoa tyttö, joka ei lähde. Luokkamme kun on niin puhtoinen eikä kukaan mene valehtelemaan mitään veruketta, jotta voisi jäädä koululle. Olen siis siellä kotsantunnit yhdessä poikien kanssa.
11 koulupäivää. 5 oikeaa koulupäivää.
Pelkään todistustani. Tai no, tuskin ne numerot nyt niistä kympeistä ysiä alemmas tippuvat, mutta silti... ei niiden tarvitsisi tippua. Ja tiedän että ne tippuvat. Ja olen säälittävä.
Perjantaina tosin oli se opon keskustelu (opo selitti kaikkea hm erittäin kiinnostavaa ja minä katselin seiniä), se puhui että on kuulemma normaalia jos numerot putoavat näin keväällä. Mutta. Ärsyttää silti.
Hei, löysin mp3:n kauan hukassa olleet patterit ja nyt voin taas rämpätä sitä kaiket päivät. Se on tärkeä kapistus. Lenkilläkäyminenkin on paljon kivempaa.
Löysin muuten tuossa joskus silloin, kun kävin lenkillä, tuolta keskeltä metsää sellaisen siistin paikan. Tai no, se on junaradan vieressä, mutta se rata menee siellä korvessa. Rata on siis siinä kohti sellaisessa syvennyksessä, ja siellä ylhäällä on sellainen ruusupuska. (sellainen ja sellainen ja sellainen) Ruusupuskan keskellä on sitten penkki. Siis joku on tehnyt puusta jakkaran ja vienyt sen sinne puskaan. Varmaan istunut joskus ihailemassa ohikulkevia junia.
Interesting. No, sieltä sitten pääsi kivasti (ja paikoin vähemmänkin kivasti) kävelemään radan viertä melkein meidän talon viereen asti.
Joskus on ihan hauskaa rämpiä ympäri metsiä ja etsiä tuollaisia jänniä juttuja.
Eilen oli toukomarkkinapäivä, lähdimme siis sinne. Käytiin ensin kirkonkylällä ostamassa veljelle vaatteita ja siinä sivussa sitten minäkin sain ihanan vihreämustavalkojne tunikan. Nätti. Sitten sinne Jari-Pekkaan, syötiin siellä hampurilaiset ja kierreltiin ympäriinsä. Ostin oranssin kietaisuhameen. En oikein tiedä, tykkäänkö siitä vai inhoanko sitä. Kunnon hippihame.
Kuuntelen muuten juuri nyt uudestaan ja uudestaan tuota kappaletta, joka on tämänkin merkinnän otsikkona. Esiintyy LotR-elokuvassa Rohanissa. Ja monessa muussakin kohdassa muuten. Eri tempoon muutettuna ja näin, mutta kuitenkin. Hieno. Komea.
Heitin tuossa joskus Vindëä haasteella Theodenin ja Denethorin nuoruuden romanssista. Saa nähdä, aikooko se tosissaan kirjoittaa siitä. Voisi kyllä olla ihan mielenkiintoinen luettava, hm.
Koko päivä koneella. Pakko kai katsoa vähän jotain läksyjuttujakin. Kohta. Huomenna historianpistarit. Viimeiset. Kokeita ei ole enää. Jes. Ja sitä paitsi teknisen tuntejakaan ei ole kuin yksi, ja vain yksi, ei kolmea. Sillekin perjantaille on jo keksitty jotain erityisohjelmaa. Iloista.
Ihan sama. Hyvä olo joka tapauksessa. Sen takia.
Ja sitten.
En mene huomenna uimaan. Kivaa.
En mene uimaan, koska on menkat. Ei kivaa.
Se on niin sairaan epäreilua! Naiset tekevät kotityöt. Naiset synnyttävät. Ja mitä miehet tekevät? Mikä ongelma niillä on?
Niin.
Vihaan menkkoja.
Joo terve. Se siitä. Kaikkea kansaa taas kiinnostaa.
Siksi olen varmaan meidän luokalta tyyliin ainoa tyttö, joka ei lähde. Luokkamme kun on niin puhtoinen eikä kukaan mene valehtelemaan mitään veruketta, jotta voisi jäädä koululle. Olen siis siellä kotsantunnit yhdessä poikien kanssa.
11 koulupäivää. 5 oikeaa koulupäivää.
Pelkään todistustani. Tai no, tuskin ne numerot nyt niistä kympeistä ysiä alemmas tippuvat, mutta silti... ei niiden tarvitsisi tippua. Ja tiedän että ne tippuvat. Ja olen säälittävä.
Perjantaina tosin oli se opon keskustelu (opo selitti kaikkea hm erittäin kiinnostavaa ja minä katselin seiniä), se puhui että on kuulemma normaalia jos numerot putoavat näin keväällä. Mutta. Ärsyttää silti.
Hei, löysin mp3:n kauan hukassa olleet patterit ja nyt voin taas rämpätä sitä kaiket päivät. Se on tärkeä kapistus. Lenkilläkäyminenkin on paljon kivempaa.
Löysin muuten tuossa joskus silloin, kun kävin lenkillä, tuolta keskeltä metsää sellaisen siistin paikan. Tai no, se on junaradan vieressä, mutta se rata menee siellä korvessa. Rata on siis siinä kohti sellaisessa syvennyksessä, ja siellä ylhäällä on sellainen ruusupuska. (sellainen ja sellainen ja sellainen) Ruusupuskan keskellä on sitten penkki. Siis joku on tehnyt puusta jakkaran ja vienyt sen sinne puskaan. Varmaan istunut joskus ihailemassa ohikulkevia junia.
Interesting. No, sieltä sitten pääsi kivasti (ja paikoin vähemmänkin kivasti) kävelemään radan viertä melkein meidän talon viereen asti.
Joskus on ihan hauskaa rämpiä ympäri metsiä ja etsiä tuollaisia jänniä juttuja.
Eilen oli toukomarkkinapäivä, lähdimme siis sinne. Käytiin ensin kirkonkylällä ostamassa veljelle vaatteita ja siinä sivussa sitten minäkin sain ihanan vihreämustavalkojne tunikan. Nätti. Sitten sinne Jari-Pekkaan, syötiin siellä hampurilaiset ja kierreltiin ympäriinsä. Ostin oranssin kietaisuhameen. En oikein tiedä, tykkäänkö siitä vai inhoanko sitä. Kunnon hippihame.
Kuuntelen muuten juuri nyt uudestaan ja uudestaan tuota kappaletta, joka on tämänkin merkinnän otsikkona. Esiintyy LotR-elokuvassa Rohanissa. Ja monessa muussakin kohdassa muuten. Eri tempoon muutettuna ja näin, mutta kuitenkin. Hieno. Komea.
Heitin tuossa joskus Vindëä haasteella Theodenin ja Denethorin nuoruuden romanssista. Saa nähdä, aikooko se tosissaan kirjoittaa siitä. Voisi kyllä olla ihan mielenkiintoinen luettava, hm.
Koko päivä koneella. Pakko kai katsoa vähän jotain läksyjuttujakin. Kohta. Huomenna historianpistarit. Viimeiset. Kokeita ei ole enää. Jes. Ja sitä paitsi teknisen tuntejakaan ei ole kuin yksi, ja vain yksi, ei kolmea. Sillekin perjantaille on jo keksitty jotain erityisohjelmaa. Iloista.
torstai, 15. toukokuu 2008
Så små i stora världen
Uuh palelen.
Jos ihan totta puhutaan, minulla ei todellakaan olisi aikaa olla tässä. Huomiseksi pitäisi lukea englannin verbikokeeseen, kirjoittaa kirja-arvostelu ja tehdä vielä muutamat muut kivat läksyt ja haluan käydä vielä lenkilläkin, jos tuonne kauheaan ulkoilmaan pystyy menemään, koska se on hirveä ja siellä on harmaata ja kylmää ja tyhmää.
Sattuu niin hävyttömästi joka paikkaan. Pakko tehdä jotain, että voi venytellä kunnolla. Tein tiistaina kuntotestejä urakalla, enkä ehtinyt sitten venytellä yhtään niiden jälkeen, niin että arvaahan sen, mitä siitä seuraa.
Käsilihaksista sain 100% ja olen ylpeä siitä. Vatsalihaksiani häpeän älyttömästi. Eteentaivutus parani, vauhditon pituushyppy parani, sukkulajuoksu huonontui puolella sekunnilla. Kaipa ne nyt ihan ok ovat, mutta...
Tänään en ole ehtinyt tehdä oikein mitään. Kun kävin koulun jälkeen vessassa, huomasin, etten ehdi enää bussiin, joten jäin sitten kirjastoon hengaamaan puoleksitoista tunniksi. Luin Aku Ankkoja ja jotain teinilehtiä. Mielenkiintoisia oikein.
Ei ole mitään kirjaa. TSH:n lisäksi.
Äikän aineestani sentään sain ysipuolen. Ja se on ansainnut sen. Opettaja ei vain osannut lukea sitä oikealla äänensävyllä, mutta kuulosti silti jopa omaan korvaan ihan hyvältä. Bussikuskin päivä. Päivä bussikuskina.
Ei, ei jaksa innostaa. pakko kai ne läksyt on tehdä. Kuolkoot. Ärsytys. Vaihteeksi.
Jos ihan totta puhutaan, minulla ei todellakaan olisi aikaa olla tässä. Huomiseksi pitäisi lukea englannin verbikokeeseen, kirjoittaa kirja-arvostelu ja tehdä vielä muutamat muut kivat läksyt ja haluan käydä vielä lenkilläkin, jos tuonne kauheaan ulkoilmaan pystyy menemään, koska se on hirveä ja siellä on harmaata ja kylmää ja tyhmää.
Sattuu niin hävyttömästi joka paikkaan. Pakko tehdä jotain, että voi venytellä kunnolla. Tein tiistaina kuntotestejä urakalla, enkä ehtinyt sitten venytellä yhtään niiden jälkeen, niin että arvaahan sen, mitä siitä seuraa.
Käsilihaksista sain 100% ja olen ylpeä siitä. Vatsalihaksiani häpeän älyttömästi. Eteentaivutus parani, vauhditon pituushyppy parani, sukkulajuoksu huonontui puolella sekunnilla. Kaipa ne nyt ihan ok ovat, mutta...
Tänään en ole ehtinyt tehdä oikein mitään. Kun kävin koulun jälkeen vessassa, huomasin, etten ehdi enää bussiin, joten jäin sitten kirjastoon hengaamaan puoleksitoista tunniksi. Luin Aku Ankkoja ja jotain teinilehtiä. Mielenkiintoisia oikein.
Ei ole mitään kirjaa. TSH:n lisäksi.
Äikän aineestani sentään sain ysipuolen. Ja se on ansainnut sen. Opettaja ei vain osannut lukea sitä oikealla äänensävyllä, mutta kuulosti silti jopa omaan korvaan ihan hyvältä. Bussikuskin päivä. Päivä bussikuskina.
Ei, ei jaksa innostaa. pakko kai ne läksyt on tehdä. Kuolkoot. Ärsytys. Vaihteeksi.
maanantai, 12. toukokuu 2008
Tänään on päivä harmaa - päivä räytymisen
No ei. Ihan mukava päivä olosuhteet huomioon ottaen.
Hyvää J. V. Snellmanin päivää siis itse kullekin. Ei ole kauankaan kun kirjoitin lyhytesseen mokomasta miekkosesta. En kyllä enää muista, mitä siinä luki. Senaattori, kieliasetus, Saima ja Maamiehen ystävä, jotain sellaista ehkä.
Olen kuluttanut päiväni lukemalla maantiedon kokeeseen. 15 kappaletta, vajaa 100 sivua. Latinalainen Amerikka. Vähän Anglo-Amerikkaakin siinä oli, kun jossain kappaleessa puhuttiin Amerikasta yleisesti. Hillittömän iso alue. Epäkiinnostava aihe. Tuh.
Istuin siis kolme tuntia saunassa ja meinasin tukehtua sinne, perin viehättävää. Ja ostin tänään kaksi minisuklaalevyä, koska en olisi selvinnyt ilman. Ne on käteviä, pieniä ja halpoja.
Joskus tämä vaan sopii minuun kuin nenä päähän. Näinhän se. Menee.
Sain Return of the King extendedin. Se on... hyvä. Pidän oikeastaan kaikista pidennetyistä kohtauksista. Saruman-kohtaus, Gimlin ja Legolasin ryyppykilpailu (ehkä hiukan paras), se Dimholtin tie (oi ne Aragorn ja Legolas selvittyään ulos luolasta, on ne suloinen pari), Faramir ja Éowyn (ne kanssa sopii kauhean hyvin toisilleen). Ja voi aloin itkeä, kun Éomer näki Éowynin siellä Pelennorin kentällä makaamassa. Se oli surullista.
Ja minä sain sen viidellätoista eurolla.
Se kulissien takana- levy on kanssa hauska. Billy Boyd (Pippin) sekä Sean Bean (Merri) - suloisia herroja ovat. En ihmettele, että osasivat eläytyä hahmoihinsa. Uu ja se Sméagolin toteutus on mielenkiintoinen. Pointsit Andy Serkisille.
Isä aikoi ihan tosissaan asentaa kaikkiin koneisiin lapsilukon, että kone ei toimi kuin kaksi tuntia päivässä. Se ei saa tehdä sitä.
Aloitin taas Sormusten herran. Tosin aloitin sen (yllätys) suoraan Kuninkaan paluusta, mutta luen sen jälkeen sitten muutkin.
Hämäävää, miten voikin sää vaihdella näin. Pari päivää voi olla lämmintä yli 20 astetta - ja sitten, niin kuin nyt, se muuttuu alle kymmeneksi ja älyttömäksi tuuleksi. Palelsi. Jossain vaiheessa olisi varmaan voinut olla lämminkin, mutta se uskomaton tuuli...
Henna on mursi perjantaina jalkansa portaissa. Siinä on joko hiusmurtuma tai murtuma, terveyskeskuksemme surkeat lääkärit eivät osanneet sitä vielä kertoa. Kaikki sitten tänään halusivat väkisin kokeilla niitä sauvoja, ja hyvä etteivät menneet rikki. Ja yhdellä pojallakin oli jalka paketissa. Hurjaa.
Kotsantunnilla oli tänään taas jälleen saksalaisia vaihto-oppilaita vierailemassa. Nämä olivat ärsyttävämpiä kuin ne edelliset, eivät osanneet tehdä eivätkä puhua mitään. Mutta ei se mitään. Ja opettaja tahtoi väkisin pitää sen ensimmäisen tunnin teoriaa, vaikka saksalaiset olivat siellä. Ne sitten vain istuivat ja tylsistyivät, kun opettaja selitti meille suomeksi jotain turhanpäiväistä. Ja meillä oli vähintään yhtä tylsää kuin niillä.
Mutta minusta on tullut oikeastaan aika ahkera tässä lähiaikoina. Olen tehnyt vaikka mitä. Sitä paitsi kirjoitin kaktusfobia.orgin minätekstinikin melkein kokonaan uusiksi sunnuntai-iltana.
Ja jääkiekkoa. En ala selittää siitä tässä enää. Tämä paisuisi, eikä ketään kiinnostaisi. Mutta sen minä sanon, että heittäkää nyt hyvät ihmiset se Olli Jokinen ulos joukkueesta. Ja Koivut rocks.
Semmoista. Terveisiä.
...15 aamua! Alle kolme viikkoa! Alle kaksi viikkoa oikeaa koulua! Toukofest! Pesäpalloturnaus! Ylioppilasjuhlat! Huomenna maantiedon koe, keskiviikkona fysiikan koe - ja muita ei ole tiedossa! *éomermainen hiaa-äännähdys*
Hyvää J. V. Snellmanin päivää siis itse kullekin. Ei ole kauankaan kun kirjoitin lyhytesseen mokomasta miekkosesta. En kyllä enää muista, mitä siinä luki. Senaattori, kieliasetus, Saima ja Maamiehen ystävä, jotain sellaista ehkä.
Olen kuluttanut päiväni lukemalla maantiedon kokeeseen. 15 kappaletta, vajaa 100 sivua. Latinalainen Amerikka. Vähän Anglo-Amerikkaakin siinä oli, kun jossain kappaleessa puhuttiin Amerikasta yleisesti. Hillittömän iso alue. Epäkiinnostava aihe. Tuh.
Istuin siis kolme tuntia saunassa ja meinasin tukehtua sinne, perin viehättävää. Ja ostin tänään kaksi minisuklaalevyä, koska en olisi selvinnyt ilman. Ne on käteviä, pieniä ja halpoja.
Tänään on päivä harmaa
Päivä räytymisen
Se tarkoittaa, että silloin
Minä olen murheellinen
Hyvin minä olen taas hoidellut
Kaikki tuhmat työt
Mut raskaaksi käy tämä tällainen
Kun kiukuttelee yöt
Joskus tämä vaan sopii minuun kuin nenä päähän. Näinhän se. Menee.
Sain Return of the King extendedin. Se on... hyvä. Pidän oikeastaan kaikista pidennetyistä kohtauksista. Saruman-kohtaus, Gimlin ja Legolasin ryyppykilpailu (ehkä hiukan paras), se Dimholtin tie (oi ne Aragorn ja Legolas selvittyään ulos luolasta, on ne suloinen pari), Faramir ja Éowyn (ne kanssa sopii kauhean hyvin toisilleen). Ja voi aloin itkeä, kun Éomer näki Éowynin siellä Pelennorin kentällä makaamassa. Se oli surullista.
Ja minä sain sen viidellätoista eurolla.
Se kulissien takana- levy on kanssa hauska. Billy Boyd (Pippin) sekä Sean Bean (Merri) - suloisia herroja ovat. En ihmettele, että osasivat eläytyä hahmoihinsa. Uu ja se Sméagolin toteutus on mielenkiintoinen. Pointsit Andy Serkisille.
Isä aikoi ihan tosissaan asentaa kaikkiin koneisiin lapsilukon, että kone ei toimi kuin kaksi tuntia päivässä. Se ei saa tehdä sitä.
Aloitin taas Sormusten herran. Tosin aloitin sen (yllätys) suoraan Kuninkaan paluusta, mutta luen sen jälkeen sitten muutkin.
Hämäävää, miten voikin sää vaihdella näin. Pari päivää voi olla lämmintä yli 20 astetta - ja sitten, niin kuin nyt, se muuttuu alle kymmeneksi ja älyttömäksi tuuleksi. Palelsi. Jossain vaiheessa olisi varmaan voinut olla lämminkin, mutta se uskomaton tuuli...
Henna on mursi perjantaina jalkansa portaissa. Siinä on joko hiusmurtuma tai murtuma, terveyskeskuksemme surkeat lääkärit eivät osanneet sitä vielä kertoa. Kaikki sitten tänään halusivat väkisin kokeilla niitä sauvoja, ja hyvä etteivät menneet rikki. Ja yhdellä pojallakin oli jalka paketissa. Hurjaa.
Kotsantunnilla oli tänään taas jälleen saksalaisia vaihto-oppilaita vierailemassa. Nämä olivat ärsyttävämpiä kuin ne edelliset, eivät osanneet tehdä eivätkä puhua mitään. Mutta ei se mitään. Ja opettaja tahtoi väkisin pitää sen ensimmäisen tunnin teoriaa, vaikka saksalaiset olivat siellä. Ne sitten vain istuivat ja tylsistyivät, kun opettaja selitti meille suomeksi jotain turhanpäiväistä. Ja meillä oli vähintään yhtä tylsää kuin niillä.
Mutta minusta on tullut oikeastaan aika ahkera tässä lähiaikoina. Olen tehnyt vaikka mitä. Sitä paitsi kirjoitin kaktusfobia.orgin minätekstinikin melkein kokonaan uusiksi sunnuntai-iltana.
Ja jääkiekkoa. En ala selittää siitä tässä enää. Tämä paisuisi, eikä ketään kiinnostaisi. Mutta sen minä sanon, että heittäkää nyt hyvät ihmiset se Olli Jokinen ulos joukkueesta. Ja Koivut rocks.
Semmoista. Terveisiä.
...15 aamua! Alle kolme viikkoa! Alle kaksi viikkoa oikeaa koulua! Toukofest! Pesäpalloturnaus! Ylioppilasjuhlat! Huomenna maantiedon koe, keskiviikkona fysiikan koe - ja muita ei ole tiedossa! *éomermainen hiaa-äännähdys*
