I will sing for you at the start of each day
I’ll sing forever, sing for you
In all things I do in the dawn of my life
I’ll sing forever, sing for you

Shutting out night, my life renewed
Happy for love that is to come
Opening eyes I’ll follow you
Glad to see, glad to be yours

Echoing what you say
Echoing what you say
Shining out what you are
Shining out what you are
Out of dark, into your light

I will sing for you in the light of each day
I’ll sing forever, sing for you
In all things I do at the noon of my life
I’ll sing forever, sing for you

Shutting out night, my life renewed
Happy for love that is to come
Opening eyes I’ll follow you
Glad to see, glad to be yours

Echoing what you say
Echoing what you say
Shining out what you are
Shining out what you are
Out of dark, into your light

I will sing for you at the end of each day
I’ll sing forever, sing for you
In all things I do in the eve of my life
I’ll sing forever, sing for you

I will sing for you each and every day
I’ll sing forever, sing for you
In all things I do to the end of my life
I’ll sing forever, sing forever

Sing
Sing
For
You

Libera; Sing forever
Katso ja kuuntele vaikka täältä.

Rakastan tätä. Rakastan. Sain jonkun kummallisen elämyksen katsoessani ja kuunnellessani. Katsokaa miten niiden lapsien silmät ihan oikeasti säteilevät. En ole ennen nähnyt säteileviä silmiä. Ja miten ne hymyilevät. Puhumattakaan siitä, miltä se kuulostaa. Lahjakkaita, I say.

Olen yrittänyt lukea siihen kokeeseen - ihan ajan kanssa. Mutta en voinut. Mitään syytä ei ole, mutten pysty keskittymään yhtään. Ja se on aika patittavaa, koska historia on sahakas aine.

Minun piti myös soittaa itse huilua tänä iltana, mutten tainnut ehtiä. Tai katsotaan. Onhan tässä vielä aikaa. Kunhan äiti ei saa päähänsä mennä nukkumaan.

En voi tehdä kuntotestejä vieläkään, koska olen sillä antibioottikuurilla vieläkin eikä kannata alkaa riuhtoa liikoja. Enkä edes jaksaisi. Mutta näin pääsen siitä helposti eroon. Joten menen varmaan sitten lenkille, tai jotain, kun ne muut siellä tanssahtelevat. Juoksutestikin tulossa varmaan ensi viikolla? Jos muistan oikein. Ja ensi viikolla on myös kotitalouden koe ja ja kaikenlaista. Mikä pakkomielle koululaitoksella on päivästä toiseen testata ja nöyryyttää oppilaitaan? Testejä, kokeita. Oppilaat vertaavat numeroitaan muiden kanssa.

Numeroitaan. Mitä varten niistä pitää numeroita antaa? Itsetunnon helposti rikkoutuva hissi ottaa heti vapaapudotusta monta kerrosta, kun koe sattuu menemään pyllylleen. Toki se ysi sitten ilahduttaa mieltä, mutta ne eivät ole jokaisen päivän antia kuitenkaan. Kaikilla.

Vertailevat. Siinähän se on. Ihmiset ovat sellaisia; anna niille arvosana, mahdollisuus olla parempi kuin toinen. Et voi estää ihan pientä omahyväisyyden tunnetta, kun kaveri saa kolme numeroa huonomman. Ja suodaan se sinulle; mutta ei, ei niistä pitäisi numeroita antaa. Jos numeroita on pakko käyttää, niin jätetään ne vaan sinne todistukseen.
Mutta ihan kuin minun mielipiteilläni olisikaan mitään väliä.
Sitä paitsi en ole viisas enkä looginen, luultavasti tämä järjestelmä on nerokas enkä minä vain ymmärrä sen hienoutta.

Olen taas tänään syönyt suklaalevyn. Ison. Ihan itse. Se hyvä puoli tässä on, etten liho, mutta kun sitä rahaa ei tarvitsisi mennä niin paljon eikä finnejä pukata niin tiuhaan ja kun onhan se epäterveellistä niin. Miksi kaikki epäterveellinen on hyvää?

Hei tämä blogi voi vaikka olla minun juttuni. Voin selittää tyhmyyksiäni niin paljon kuin sielu sietää. Vaikkei ketään kiinnostaisi. Tämä on ihan mukavaa. Siis minusta, sinusta välttämättä ei.

Nyt lopetan.