Nyt on vaihteeksi sellainen olo, että jossain määrin voin hallita elämääni. Tai itseäni. Tai...
Ihan sama. Hyvä olo joka tapauksessa. Sen takia.

Ja sitten.
En mene huomenna uimaan. Kivaa.
En mene uimaan, koska on menkat. Ei kivaa.
Se on niin sairaan epäreilua! Naiset tekevät kotityöt. Naiset synnyttävät. Ja mitä miehet tekevät? Mikä ongelma niillä on?
Niin.

Vihaan menkkoja.
Joo terve. Se siitä. Kaikkea kansaa taas kiinnostaa.

Siksi olen varmaan meidän luokalta tyyliin ainoa tyttö, joka ei lähde. Luokkamme kun on niin puhtoinen eikä kukaan mene valehtelemaan mitään veruketta, jotta voisi jäädä koululle. Olen siis siellä kotsantunnit yhdessä poikien kanssa.

11 koulupäivää. 5 oikeaa koulupäivää.
Pelkään todistustani. Tai no, tuskin ne numerot nyt niistä kympeistä ysiä alemmas tippuvat, mutta silti... ei niiden tarvitsisi tippua. Ja tiedän että ne tippuvat. Ja olen säälittävä.
Perjantaina tosin oli se opon keskustelu (opo selitti kaikkea hm erittäin kiinnostavaa ja minä katselin seiniä), se puhui että on kuulemma normaalia jos numerot putoavat näin keväällä. Mutta. Ärsyttää silti.

Hei, löysin mp3:n kauan hukassa olleet patterit ja nyt voin taas rämpätä sitä kaiket päivät. Se on tärkeä kapistus. Lenkilläkäyminenkin on paljon kivempaa.
Löysin muuten tuossa joskus silloin, kun kävin lenkillä, tuolta keskeltä metsää sellaisen siistin paikan. Tai no, se on junaradan vieressä, mutta se rata menee siellä korvessa. Rata on siis siinä kohti sellaisessa syvennyksessä, ja siellä ylhäällä on sellainen ruusupuska. (sellainen ja sellainen ja sellainen) Ruusupuskan keskellä on sitten penkki. Siis joku on tehnyt puusta jakkaran ja vienyt sen sinne puskaan. Varmaan istunut joskus ihailemassa ohikulkevia junia.

Interesting. No, sieltä sitten pääsi kivasti (ja paikoin vähemmänkin kivasti) kävelemään radan viertä melkein meidän talon viereen asti.

Joskus on ihan hauskaa rämpiä ympäri metsiä ja etsiä tuollaisia jänniä juttuja.

Eilen oli toukomarkkinapäivä, lähdimme siis sinne. Käytiin ensin kirkonkylällä ostamassa veljelle vaatteita ja siinä sivussa sitten minäkin sain ihanan vihreämustavalkojne tunikan. Nätti. Sitten sinne Jari-Pekkaan, syötiin siellä hampurilaiset ja kierreltiin ympäriinsä. Ostin oranssin kietaisuhameen. En oikein tiedä, tykkäänkö siitä vai inhoanko sitä. Kunnon hippihame.

Kuuntelen muuten juuri nyt uudestaan ja uudestaan tuota kappaletta, joka on tämänkin merkinnän otsikkona. Esiintyy LotR-elokuvassa Rohanissa. Ja monessa muussakin kohdassa muuten. Eri tempoon muutettuna ja näin, mutta kuitenkin. Hieno. Komea.

Heitin tuossa joskus Vindëä haasteella Theodenin ja Denethorin nuoruuden romanssista. Saa nähdä, aikooko se tosissaan kirjoittaa siitä. Voisi kyllä olla ihan mielenkiintoinen luettava, hm.

Koko päivä koneella. Pakko kai katsoa vähän jotain läksyjuttujakin. Kohta. Huomenna historianpistarit. Viimeiset. Kokeita ei ole enää. Jes. Ja sitä paitsi teknisen tuntejakaan ei ole kuin yksi, ja vain yksi, ei kolmea. Sillekin perjantaille on jo keksitty jotain erityisohjelmaa. Iloista.